Puolivälin kuulumisia

 

Heippa,

    Nyt on jo 4 viikkoa Rukalla oleskelua takana, joten puoliväli on ylitetty ja enää toiset 4 viikkoa edessä. Täällä oleminen alkaa päivä päivältä tuntua enemmän normaalilta ja joka aamu ei enää ylläty herätessään toisella puolella Suomea. Olen selvinnyt täällä yllättävän helpolla, sillä koti-ikäväkään ei ole päässyt vaivaamaan. 

    Töissä on edelleen ollut hyvin rauhallista, mutta muutamina päivinä asiakkaita kumminkin on riittänyt. Vaikkei asiakkaita kävisikään, se ei meille tarkoita istuskelua, vaan näinä päivinä on esimerkiksi hyvä käydä läpi vuokrattavia välineitä inventaariota varten. Enää ei oikein ole ollut uutta opittavaa vuokrauksen periaatteista, vaan viikot kuluvat taitojen kasvaessa, sekä itselle tuntemattomimpiin välineisiin tutustumalla. 

    Täällä blogin puolella olen hyvin paljon puhunut vain vuokraamotyöstä ja työssäoppimiskokonaisuuteeni liittyvät aiheet ovat jääneet pimentoon. Olen siis tosiaan täällä Rukalla välinevuokraamossa suorittamassa Matkailun asiakaspalvelu -opintokokonaisuutta. Töissä olen pääsyt palvelemaan asiakkaita monipuolisesti vuokrauksen eri vaiheissa ja erilaisissa ongelmissa, sekä vastailemaan erilaisiin kysymyksiin. Olen päässyt täällä käyttämään myös englannin, sekä ruotsin kieltä suomen lisäksi. 

    Olen nauttinut täällä olosta niin paljon, että olen jo alkanut harkitsemaan näkisinkö mahdollisesti itseni tulevaisuudessa täällä jokin muukin talvi. Nautin täällä kovasti tästä oikeasta talvesta, sekä siitä miten ihmiset täällä ovat huomattavasti avuliaampia, sekä avoimempia kuin siellä kotona. Täällä pystyy käymään lyhyitä pikaisia keskusteluja eri ihmisten kanssa ihan luonnostaan, esimerkiksi gondolissa yhtaikaa istuskellessa, kun taas siellä kotona voisin kuvitella koko matkan menevän täydessä hiljaisuudessa.

    Viime viikolla käväisin poroja kurkkaamassa ja ruokkimassa ihanalla porotilalla ihan lyhyen matkan päässä. Olen vieraillut kyseisellä tilalla myös aiemminkin useampia vuosia sitten, mutta sinne pääsy on aina yhtä ihanaa. Lisäksi olen tällä viikolla uskaltautunut elämäni ensimmäistä kertaa avantoon. Tykkäsin siitä todella paljon ja kovasti tekisi jo mieli lähteä pulahtamaan uudelleen. 

    Tekstin yhteydessä olevassa kuvassa esiintyy poro nimeltään Sarveton.